Iltaa

Tänään on ollu ihan kauhea päivä... Tuntuu että kaikki vastustaa ja nälkä ollut koko ajan.

Tänään se sitte tapahtu... eka sortuminen... pari kananmunaa, tomaattia, kurkkua oli pakko syödä... Toivon vaan että huomenna olis se parempi päivä... Tavote kuitenkin kova ja pitäis jaksaa....

Heipat!

En ole kokenut vielä mitään valaistumista tai nälän tunteen häviämistä ja hieman pettynyt olokin on. Olen ollut siis täyspaastolla ja 3 pussia päivässä korvikkeita menee. Nälkä on kyllä ollut joka päivä... :(

Eilen mentiin anoppilaan, jossa muut söivät takuu mureaa naudanpihviä ja ihanan näköistä salaattia mut meikä lusikoi kasvisoppaa... Oikeastaan ei ollu paha, mut kyllä tää luonteen lujuutta vaatii. Olen puhunut dietistä töissä ja sukulaisille. Itestä tuntuu kuitenkin siltä, että hyvin tää menee ja kai se tuo vatsa jonain päivänä tottuu tähän ravinnon vähyyteen.

Tää paasto on kuitenkin väliaikanen vaihe mun elämässä ja mie selviän tästä... Neljän päivän aikana on paino pudonnut reilu 2kg, joka sinänsä sekin hieman aiheuttaa pettymystä, kun ylipainoa on paljon ja omasta mielestä nestettä pitäs olla lähtiä enemmänkin... mutta katsellaan nyt... Peilistä ei vielä huomaa mitään muutosta.

Alotin siis Cambridge ohjelman eilen paastotasolla eli saan syödä (juoda) 3 pussia pirtelöä/puuroa/keittoa päivässä, joista yhteensä tulee 400 kcal. Miettikää nyt tuota kaloreiden vähyyttä... Eilen vielä tuntu siltä, että eihän kukaan voi elää kolmella aterialla ja vielä jaksaa tehäkin jotakin...

No mie kuiten selvisin ekasta päivästä mutta ei se helppo ollu. Kaikkea mahollista teki mieli ja varsinki leipää! Mutta mie hillitsin itteni ja söin vaan omia ruokia. Vahingossa pistin töissä kahviin maitoa mutta eipä se elämä siihen kaadu. Nyt siis paaston aikana saa vapaasti juoda kalorittomia juomia eikä mitään muuta pussien lisäksi. Nälkä oli koko ajan ja ajatukset pyöri vaan ruoan ympärillä. Varsinki ilta oli vaikea, kun on tottunu napostelemaan iltasin.

Onneksi noita pusseja voi puolittaa niin saa sitte tavallaan 6 ateriaa päivässä... Mua kyllä jotenki hävettää töissä syyä näitä omia ruokia... en tiiä miksi. Jotenki kai sitä pelkää epäonnistumista ja sitä, että sitte taas arvioidaan sen perusteella että tuo nyt ei onnistunu tuossakaan. Pitää vaan yrittää rohkeammin mennä omia polkuja.

Tänä aamuna vaaka näytti 600g vähemmän ku eilen, että ihan hyvä tulos! Toinen päivä lähti käyntiin puuron ja kahvin voimalla ja katsellaan minkälainen päivä tulossa. Ketoosia odotellessa.

:)

Heippa vaan immeiset!

Kerron tässä eka hieman taustaa, jotta on sitte ymmärrettävämpää tää mun teksti. Olen siis 32v ja kolmen lapsen äiti. Vanhin lapsi on 13v, keskimmäinen 4v ja nuorin täyttää tänä keväänä 3v. Avopuolisokin talouteen kuuluu.

En ole koskaan ollut mikään laiheliini (enkä kyllä sellaiseksi haluakaan), mutta tosissaan kilot ovat kertyneet vasta aikuisiällä sillai salakavalasti. Kyllähän sitä aina välillä on yrittäny skarpata mutta se vaan on paljon helpompaa mennä sinne jääkaapille ja syödä ku kontrolloida syömistä. Liikuntaa on tullu harrastettua tooosi vähän.

Viimeisten kolmen vuoden aikana olen kärsinyt ylipainostani eniten. Lähinnä se näkyy sosiaalisessa elämässäni ja omassa henkisessä hyvinvoinnissa. Olen ollut sillai onnekkaassa asemassa, että mitään liitännäissairauksia ei ole vielä tullut mutta kylläpä ne varmaan jo tuolla "nurkan takana" kolkuttelee jos ei muutosta tulis. Musta tuntuu, että ihmiset arvioi mua mun painon (ylipainon) perusteella, niin töissä ko muussakin elämässä ja tuntuu, ettei mussa ole muuta huomion arvosta ko tuo paino. Son hirviän raskasta...

Teen vuorotyötä ja illat menee pakolliset kotihommat hoitaen ja odottaen et koska pääsee nukkumaan. Väsymys on niin suurta ettei oikeastaan jaksais mitään ylimäärästä ja kuitenki jo lapsetki vaatis ulkoilua ja leikkimistä. Ja kyllähän se tää parisuhdekin kärsii ko iltasin on niin väsyny et kaatuu vaan sänkyyn ja kun oma peilikuva oksettaa niin eipä siinä tee mieli päästää toistakaan lähelle.

En oikeastaan nyt keksi mitään asiaa mihin tää samperin ylipaino ei vaikuttais negatiivisesti.

No mutta nyt oon päättäny näyttää ihmisille ja lähinnä itselle että pystyn tähän ja uskon, että kun näen itseni laihempana, tykkään siitä ja saan siitä motivaatiota hallita painoani. Olen eilen aloittanut Cambridge paaston, jota aion nyt noudattaa seuraavat kaks kuukautta. Tavoitteena painaa huhtikuun alussa alle 100kg ja siitä sitten matkaa jatkaen niin, että vuoden päästä painan max 80kg. Siltikin mun pituudella vielä keikutaan ylipainon rajoilla mutta on se lähes 40kg vähemmän nykytilanteeseen verrattuna. En halua olla mikään riuku vaan ostaa vaatteet normiosastolta eikä hakea aina sitä suurintä telttakangasta ja mikä ennen kaikkea... käyttää ihania korkokenkiä ;)

Tätä matkaa siis nyt seurataan tässä blogissa. Tervetuloa mukaan!